Ne runot, jotka jäivät

"Olen asunut Rakkauden kaupungissa / ja ollut maailman onnellisin." Ne runot, jotka jäivät -teokseen on koottu runoja Lauri Viidan julkaistujen kokoelmien ulkopuolelta: Viidan suunnitteilla olleesta runokokoelmasta, kirjailijan kirjeistä sekä Aamulehden, Parnasson ja muiden lehtien palstoilta. Viidan 100-vuotisjuhlavuonna ilmestyvä teos on kirjallisuudentutkija Sakari Katajamäen toimittama ja sisältää arvokasta, suurelle yleisölle aiemmin tuntematonta Viitaa. Teos täydentää Viidan kirjailijakuvaa ensimmäisistä julkaistuista runoista alkaen ja antaa viitteitä siitä, mihin suuntaan runoilmaisu olisi voinut kehittyä ilman kirjailijan ennenaikaista kuolemaa. Kokoelma kattaa laajan ja monipuolisen valikoiman nasevista runosatiireista myöhäiskauden modernistisiin runoihin. Tunnettu Onni-sikermä julkaistaan teoksessa alkuperäisessä, lyhentämättömässä asussaan. Lauri Viita (1916-1965) ehti julkaista runokokoelmat Betonimylläri (1947) ja Käppyräinen (1954), runo- ja aforismikokoelman Suutarikin, suuri viisas (1961) sekä saturunoelman Kukunor. Satu ihmislapsille (1949). Hän kirjoitti myös kaksi romaania, jo klassikoksi nousseen Moreenin (1950) ja romaanin Entäs sitten, Leevi (1965), jonka oli tarkoitus laajentua trilogiaksi mutta jäi kesken Viidan kuoltua auto-onnettomuudessa saamiinsa vammoihin 22.12.1965.