117 kirjettä

Belsenin keskitysleiriltä selviytyneellä 25-vuotiaalla Miklosilla on kuusi kuukautta elinaikaa. Muiden keskitysleireiltä pelastuneiden unkarilaisten tavoin hänet on lähetetty Ruotsiin kuntoutumaan, kun sodan päättymisestä on kulunut tuskin kolmea viikkoa. Sitkeä nuorukainen kieltäytyy uskomasta lääkärin diagnoosiin. Tappavasta keuhkotaudista huolimatta hänellä on kyltymätön tahto elää, hengittää ja parantua. Ennen kaikkea Miklos haluaa löytää itselleen vaimon. Väkevän tulevaisuudenuskonsa vallassa hän laatii 117 rakkauskirjettä tavoittaakseen kaikki Ruotsissa sodan jäljiltä toipuvat unkarilaisnaiset. Heidän joukostaan hän uskoo löytävänsä tulevan vaimonsa. Kun Miklos saa vastauksen 19-vuotiaalta Lililtä, hän on varma, että tyttö on se oikea. 117 kirjettä on unkarilaisen elokuvaohjaajan Peter Gardosin teeskentelemätön tulkinta hänen vanhempiensa uskomattomasta rakkaustarinasta. Hellä huumori ja rakastavaisten kirjeenvaihto sävyttävät selviytymiskertomusta, joka kaikessa suloisuudessaankin on vahva muistutus siitä, ettei historian kauheuksia voi ajatella vain historiana, kauheudet toistuvat, jos niistä ei opita.